Upeita asioita voi tapahtua, kun tarttuu pieniin ideoihin ja toimii fiilispohjalta. Tässä blogini kahdennessatoista kirjoituksessa pääset mukaan luovuuden pohdintaan ja maagisen kauniille merimatkalle Dream-biisin kuvauksiin.
Kiitos, että luet! Toivottavasti myös pidät lukemastasi ja saat siitä hyötyä itsellesi, oletpa sitten matkalla musiikissa tai toteuttamassa itseäsi muulla tavalla.
Vapautta luovuudesta
Aivan ensimmäisessä blogikirjoituksessani, Tän jutun haluan kokeilla, avasin Dream-biisin syntytarinaa. Blogikirjoitus päättyi kaipaukseen uneen pääsemisestä sanoilla: ”…uneen ei aina pääse, vaikka haluaisi…” Dream kertoo maailman kauneimmasta unesta, jonka haluaisi nähdä uudestaan. Mutta ei vaan voi.
Dreamin sanojen synty oli erikoinen. Se oli tavallaan sysäys kaikkien biisieni lyriikoiden kirjoittamiselle. Pianosävellysten alkuja oli jo alkanut syntyä, Eternity ja Distance biiseissä kuuluvia osuuksia oli jo hahmottunut mieleen. Dream puolestaan syntyi yöllä yrittäessäni päästä uneen täyden kuun loisteessa. Sanat vain tulivat, ja minä kirjoitin.
Nyt jälkeenpäin luin mielenkiintoisen artikkelin kirjallisuuden tohtorin, kirjailija Elina Jokisen vapaan kirjoittamisen menetelmistä tiedostamattomaan minuuteen, joilla pyritään sisäisen tarinan juurille. Hän kertoo näin: ”Kun kirjoittaa unen ja valveen välimaastossa, tie tiedostamattomaan avautuu helpommin. Se avaa myös pääsyn myyttien maailmaan”. Hänen mukaansa jokaisessa ihmisessä on kaksi puolta, joista toinen elää arkitodellisuudessa ja toinen juurillaan muinaisessa myyttien maailmassa – olipa sille sanoja tai ei.
Itse koen musiikin, kirjoittamisen ja taiteen olevan osa jotain suurempaa, jolle avoimena ja vastaanottavana voi toimia sen kanavana. Omaa tiedostamatonta puoltaan ei saisi tukahduttaa, eikä yrittää hallita. Tulisi heittäytyä sen armoille ja vastaanottaa, avata kanava ja ”luoda” sen energialla.
Elettiin vuotta 2004
Pitkän parisuhteen eron jälkimainingeissa purin tuskaa luovuuden kautta. Silloin tein kaksi pianobiisiä, jotka kirjoitin ylös. En ole löytänyt enää noita nuotteja. Toista en muista lainkaan, mutta toinen niistä oli kuten Dreamin piano-osuudet. Olisi kiva löytää muistiinpanot ja verrata kuinka lähelle osuin myöhemmin, yrittäessäni tuota alkuperäistä. Sillä heti kun Dreamin sanat alkoivat soida mielessäni, yhdistin sen tuohon kyseiseen aiempaan pianosävellykseeni. Voisivatko ne toimia siihen? Halusin kokeilla.
Tuolloin vuonna 2004 pianobiisini kaipasivat sanoja. Muistan miettineeni, miten niistä saisi kokonaisuuden. En ajatellut itse pystyväni kirjoittamaan. En koskaan ole kokenut olevani ns. ”runoilija”. Jossain vaiheessa olen pohtinut serkkuni runokirjojen tekemistä musiikiksi. Selvä tarve löytää yhteys kirjoittamiseen ja musiikkiin on elänyt jo jonkin aikaa. Ainahan minä olen kirjoittanut, jonkun mukaan jopa ”rönsyilevästi”. On joku saakelin tarve kirjoittaa tarinoita.
Tuolloin vuonna 2004 ilmaisutarpeeni täydentyi piirtämisen kautta. Piirsin ja piirsin, ainakin kaksi vuotta. Yhdistin siihen myös tarinan kerronnan siihen ajanjaksoon luontevalla tavalla. Kaikkialla on tarinaa. Kuinka sen kertoo, vaihtelee ja saa sävyjä.
Hellekesän 2021 inspiroimana
Ajatus lähteä yhdessä ystävien kanssa veneilemään heräsi jostain ihan lennosta. ”Jos otettais samalla kuvia videoon, mulla olisi uusi biisi pian valmistumassa? ”, kerroin. Edellisenä kesänä kuvauspäivämme Porvoossa, josta kerroin blogikirjoituksessa Luonnosta saan inspiraatiota musiikkiini), oli kesän kuumin, hiostava ja ihania kesämuistoja täynnä. Pyysin toukokuussa, että Taru ”povaisi” jälleen myös tämän heinäkuun kuvauspäivälle samanlaista keliä. Ja Taru toivoi. Hän taisi unohtaa mainita toiveissaan veneilyajankohdan, sillä heti toiveiden esittämisen jälkeen alkoi koko kesän kestänyt helleaalto, joka vaan jatkui ja jatkui. Ilmoille heitetty toive toteutuikin tänä vuonna hieman laajemmalla skaalalla ja pitkäkestoisemmin 😊.
Unen harso
Koitti suunniteltu veneily- ja kuvauspäivä. Oli tiedossa pitkään kestäneiden helteiden jälkeen vielä se ennusteiden kaikista kuumin päivä, jonka jälkeen koittaisi trooppinen yö. Ystävät läsnä, iloista jälleennäkemistä yhdessä. Tästä tulisi ihana ilta. 💙 Lähdimme seikkailuun kamerat mukana, kuohuvat kylmenemässä. Kaikki tehtäisiin täysin fiilispohjalla, mitään suunnittelematta. Vene lipui satamasta, jätimme Kauppatorin taaksemme, suunta kohti Suomenlinnaa ja ulappaa.
Meri näyttäytyi meille unen omaisena. Kuin tarunomaista magiaa. Unen harso yllään. Vangitseva, pehmeä, hypnotisoiva ja koukuttava. Ei me sitä veneellä niinkään huomattu, mutta videossa näkyy ikuistettuna harso, joka peittelee keinuvan meren syleilyynsä. Tai sitten se oli Taru, joka osasi vangita ja ikuistaa nämä hetket taikuudellaan. Hän heitti vain hieman tähtipölyä ilmaan, ja taika oli ikuistettu.
Rantauduimme Suomenlinnaan, kävelimme pitkin rantoja, pysähdyimme Piperin puistoon ja Piperin rantaan kuvaamaan. Sopivan kaihoisia kuvauspaikkoja tarjoutui kuin itsestään. Loppuillasta meri tarjosi virkistävän lämmintä syliään, kun osalla ei ollut enää edes sitä harsoakaan yllään. 😊
Kiitokset!
Isot kiitokset Sannalle ja Tonille tarjoiluista, kipparoinnista ja vieraanvaraisuudesta. Aivan mahtava päivän toteutus, upea vene ja ihana ilmapiiri. Ja Tarulle kuvauksista ja sään järjestämisestä. Ihanaa, että olitte mukana ja heittäydyitte mukaan seilailemaan unelmien pakotielle. Päivä oli täydellinen, kiitokset Päivin omalle ”DREAM TEAM”:lle. ❤️
Kuin totta olla kaunis uni vois…
Unelmien meriväylä, pako arjesta kuin pako todellisuudesta.. ”Your words make sense becoming real”. Tunnelma, kaihoisan siniset hetket, ja taakseen jättäminen. “A beautiful picture in my mind, still must leave behind”.
Kaikki se, millaista tunnelmaa ja visioita hain Dream biisin ympärille, osui, sopi ja toteutui.
Lopetan tämän Dream kirjoitukseni lainaukseen:
“Dream on.
Dream on.
Dream until your dream come true.”
Sinun,
