Blues moodi keväälle

Hei taas ystävät! Kun sain Eternity&Air biisiin vuodatetut tuskat päättymään, joista kerroin seitsemännessä kirjoituksessa, annoin seuraaviin biiseihin lupauksen lohdusta. Sitä lupausta lähdin nyt lunastamaan bluesista uutta hakien. Tervetuloa blogini yhdeksännen julkaisun pariin.


I’ve still got the blues for you

Lähestyvän laulun tasokokeen aineistoon kuuluu blues&jazz osa-alue. Tämän myötä lähdin perehtymään aiheeseen. Samaan aikaan otimme myös pianotunneille bluesin työn alle. Opettaja lainasi paksun tiiliskiviopuksen Jazz Theory. Siinä riittäisikin opeteltavaa… otin haasteen vastaan… jos saisin tätä minulle uutta maailmaa edes jollain tasolla haltuun. Blues ja jazz on minulle vierasta aluetta, klassisella puolella bluesasteikoista ei kerrota mitään. Asteikoita on monia, ja oma korva on tottunut klassisen musiikin asteikoihin.

Bluesia on vuosikymmeniä soitettu tietyllä kaavalla, tahtimäärien kierroilla ja sointuasteiden määrätynlaisilla vaihdoksilla, jotka saavat bluesin kuulostamaan juuri bluesilta. Lähdin opiskelemaan bluesasteikon muodostamista ja “blue noteja”.


Biisin kaava

Tässä opiskelujen yhteydessä aloin tarkastella jo kirjoittamaani sanoitusta, joka vielä odotti melodiaa. Visio jazz&blues – tyyppisestä biisistä oli ollut mielessä, ja alusta lähtien ajatuksena oli saada tästä biisistä isomman tarinan lopetus – kertomus & pianobiisi.

Otin teoreettisen lähestymistavan. Laskin lyriikoiden painotukset, ja löysin sanoituksista 12 ja 16 tahdin toistuvuutta. Lähdin muodostamaan biisille bluesrakennetta sointuasteilla. Tämä on ensimmäinen biisi, jossa lähdin oikeasti rakentamaan biisiä jonkun kaavan mukaan. Ja biisinteon aloituskaava löytyi juurikin blueskaavan mukaisesta asteiden vaihtelusta.


Sormet bluesissa – mitäh!

Yritin ottaa bluesista kiinni pianotunneilla. Tarvitsin uusia taitoja, että saisin toteutettua visioni. Opettaja laittoi ekalla bluestunnilla soittoon biisin, josta otin ”koppia” – mutta voi ei! Eliina sai sen kuulostamaan niin helpolta, mutta kun yritin perässä, niin tuntui aivan siltä kuin en olisi ikinä ennen pianoon koskenutkaan. Tästä näin … eiku … siis mitä?

Kävin läpi aina vaan uudestaan ja uudestaan tunnilla opetusmateriaaliksi kuvattua 2 minuutin videopätkää. Piti ihan oikeasti opiskella, että pääsi edes yhtään jyvälle. Yritin sisäistää sointuasteiden vaihtoja. Tein mollibluesnuotteja ja transponoin seiskasointuja ja bluesasteikkoa toisiin sävellajeihin. Pikkuhiljaa valkeni pieniä välähdyksiä, mutta ne olivat vasta vain pienen pieniä alkuja bluesin saloihin.

Voi tämä musiikki on niin täynnä uutta ja inspiroivaa! Mitä enemmän opin, sitä vähemmän tiedän osaavani, ja janoan lisää. Mutta tarvitaan myös hieman armollisuutta itseä kohtaan.


Teoriasta tarinaan ja magnoliapuiden varjoon

Runko työn alla olevan biisin pohjalle oli tehty mollibluesissa. Halusin pois mollista, mutta halusin tehdä sielussa soivaa bluesia. En halunnut enää ”feel blue”, vaikka halusinkin ”feel blues”. Heittäydyin tarinaan.

Lohtu, armollisuus ja toivo olivat tuloillaan. Uuden alku ja kevään suloisuus. Viritin sanojen tuomia mielikuvia moodboardille. Sanat toivat mieleen kevään heräämisen ja magnoliapuiden vaaleanpunaiset kukat. Mielikuvat aamuauringon valosta ja aikaisen linnun laulusta siivittivät tarinaa. Visiot ja värit mielessä, biisille lupaamallani armollisuudella, halusin sen luovan toivoa.

 

 

Taiteilija työssään vaaleanpunaisissa visioissa

Halusin luoda biisin sanoituksista yhtenäisen kertomuksen, tarinan. Mutta osat seuraisivat toisiaan ilman toistoja, ilman kertosäkeitä. Biisi kuitenkin kaipasi b-osan kohotusta, jota sotkin tarkoituksella alkuperäisestä blueskaavasta. Vaihdoin perinteisiä tahtilajeja, rikoin rajoja… aivan tahallaan! Lisäsin jälleen joukkoon klassisessa musiikissa käytettäviä kromaattisen asteikon pätkiä.

Sotkin entistä enemmän alkuperäistä molliblueskaavaa. Yritin luoda mukaan pidemmittä puheitta: ”ensimmäisen aamun kiitoksen maailman raikkaudesta”. Prosessin edetessä huomasin, ettei se kuulostanut, eikä sen lopulta ollut tarkoituskaan kuulostaa lainkaan bluesilta. Lopputulos kuulostaa hassulta yhdistelmältä melankoliasta nousevaa vireyttä.

Mutta nyt tiedätte tarinan lähtökohdan! Tästä muodostui älyttömän kiva proggis. Mitä sekavampi hu-huu… sitä enemmän wu-huu! Ainakin joku on ollut liekeissä 😊

Ihana kevät, tästä versoaa jotain uutta.


Sinun,

Laita hyvä kiertämään

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on email

© Suunnittelupajapikseli.fi 2021