Fiiliksiä debyyttilevyn julkaisun alla

Ajan moottoritietä vatsanpohjassa pieni kutina/jännitys.

Tietoisesti valitsemallani radiokanavalla soi biisejä ympäri maailmaa. Biisisetti on selkeästi suunniteltu, tunnelma on vaihtumassa rockista hieman melankolisemman metallin suuntaan. Olin saanut tietooni, että ohjelmassa on mahdollisuus tulla kuulluksi. Vuorossa on hieno instrumentaalinen proge teos, joka virittää fiilistä hyvin tunteelliseen suuntaan. Jään kuuntelemaan sitä, ja käännän volumet kaakkoon. Ja sitten… sen jälkeen…
… tutut soinnut ja kitaran sävelet…
…Ja fiilis kun se räjähtää soimaan!!

Uin radioaalloilla pyörällä päästäni

Biisi on eka sinkkuni, Self Consciuousness. Biisisettiä kuunnellessa oli tullut ilmi, että soittolistalla on teoksia ympäri maailmaa. Kuuntelijoita eri maista ja maanosista, tämä lähetys tuli nyt livenä brittiradiosta. Minun pieni, alun perin pöytälaatikkoon ujosti kirjoittamani sanoma nyt todellakin kuuluu tässä lähetyksessä.

Ironista koko tilanteessa on se, että kun biisi kertoo lamaannuttavasta epävarmuudesta, jossa ei saa sanottua sanaakaan, on kuin juuri tämän biisin sanoma kiertäisi parhaillaan koko maapalloa. Yhtäkkiä tuntui
kuin koko maailma olisi käsin kosketeltavan lähellä.

Aivan huikea fiilis!

Kuuntele sinkkujulkaisut
Musiikkini on päässyt kuulijoiden korviin

En osannut edes haaveilla tällaisesta, kun tein päätöksen levyn julkaisusta. Itseasiassa en edes koskaan ajatellut sen olevan mahdollista. Olen melkoisen hämmästynyt yhtäkkiä tulleesta huomiosta. Uutisointia Brasiliassa, Kanadassa, Espanjassa tai kuunnella toisen sinkkunsa syntytarina kerrottuna radiosta. Lehtihaastattelussa pohdin toimittajan esittämää kysymystä: Mitä halusit, kun lähdit toteuttamaan levyn julkaisua.

”Ainut asia oli, että näen yhden valmiin painetun kappaleen käsissäni, siitä visiosta, joka minulla on ollut kolme vuotta sitten”, vastasin.

Ja se visio oli vahva. Halusin avata sen maailman musiikin kautta kuulijoille, johon voi uppoutua ja paeta ja jossa syntyy säveliä. Se maailma on hieman säröinen ja melankoninen, mutta kaunis. Se on sekoitus osatotuuksia, haaveita, illuusiota ja fantasiaa. Ja se on vahvasti sidoksissa luontoon ja paikkoihin, joita olen matkan varrella yrittänyt ikuistaa valokuviin, videoihin, sillä näen musiikin vahvasti kuvina. Levyn kirjoitukset yhdistävät teoksen tarinaksi, joka kuljettaa eteenpäin kappaleiden vaihtuessa biisistä seuraavaan. Jokaisessa kappaleessa on tunnistettavuutta pianomelankoliaa, mutta jokainen myös hyvin
omanlaisensa.

Piper aka Päivi Sihvonen nojaa tiiliseinään ja katsoo kameraan.

Kantavana teemana levyn alussa kuultava melankolinen pianometalli jatkuu surusointuisten koskettimien sävelinä ja melodioina levyn loppuun saakka. Levyn tunnelma ei ole kevyt, se on pakotie havunneulan johdattamia polkuja kukkivien niittyjen valoihin ja kuutamon varjoihin. Levylle ominainen mollisointuinen suru on myös kaunis, ja siihen kauneuteen on helppo paeta.

Tässä vahvassa visiossa oli luettava kirjanen, jossa avautuu runollisuus, ja taide. Runokirja on osa kokonaisuutta. Vaikka musiikki itse on kaiken ydin, sen avautuminen itselleni ja kuulijoille on tarkoitettu tapahtuvaksi kokonaisuuden kautta. Tämä oli syy, miksi lähdin toteuttamaan levyn julkaisua. Itseäni haastaen halusin nähdä edes sen yhden valmiin painoksen käsissäni, siitä kokonaisuudesta ja visiosta, joka minulla oli.

Laita hyvä kiertämään

seuraa päiviä

Uutta blogissa

Hae sisällöstä

© Suunnittelupajapikseli.fi 2024