Blogin 26. osassa ollaan kunnon keikka myllytyksessä. Kevään 2023 onnistumiset olivat makeita, mutta epäonnistumisista oppii eniten. Täytyy osata myös nauraa itselleen, ja ennen kaikkea itselleen!
Keikalle bändi mieli
Blogikirjoituksessani ‘Rajoitettua banditoimintaa ja eristettya esiintymista‘ avasin hieman bänditoimintaa, ja halusin kirjoittaa kokonaan uuden kirjoituksen liittyen
tähän. Unskin bändi oli soitellut jo jonkin tovin, soittajiakin oli vaihtunut alkuperäisestä kokoonpanosta matkan varrella, kunnes päästiinkin tänä keväänä sitten ihan tositoimiin. Muutama kuukausi taaksepäin meiltä kysyttiin, haluttaisiinko keikalle. Halusimme, ja lopulta keikkoja siunautuikin ihan mukavasti
enemmänkin.
Proggis
Meille oli vinkattu salaperäisestä tapahtumasta, jossa voisimme esittää setin 60-luvun musiikista. Alkoi pohdinta biisivalinnoista. Kuten aiemmalla Motown -keikalla, jossa itse esiinnyin taustalaulajana, 60-luvulle tunnusomaisena saisimme tälle keikalle köörin mukaan. Keikka tultaisiin toteuttamana musaopiston proggiksena. Varmuus keikan toteutumisesta ja osallistumisesta tuli melko myöhään, ja projektille tyypillisenä tietysti aikataulu muotoutui hieman
haastavaksi. Edessä oli treenailut bändin sekä köörityttöjen kanssa erikseen ja lopulta kaikki yhteen. Vielä viikko ennen keikkaa treenattiin viimeisiä uusia biisejä meidän 13 kappaleen setistä. Siis luottavaisin mielin lavalle? Noh… ihan mitä vaan voisi olla edessä.
Bändille nimi?
Bändiohjaaja ”Unski” kysyi, olisko ehdotusta bändin nimeksi. Bändin nimi syntyi minulta auton ratissa: ”In the Dawn of the Past”, viestitin vastaukseksi kysymykseen, ja sielläpä se sitten komeilikin jo tulevan keikan
ilmoitusjulisteessa, kun vasta luulin heittäneeni ajatuksen ehdotukseksi. 😊 Ja näitä ilmoitusjulisteita alkoi tipahdella Porvoon katukuvaan muutama viikko ennen h-hetkeä. Pressitilaisuuteen, suostuin ”pitkin hampain”, kun olihan jonkun edustettava myös meidän bändiä kertomassa bändimme suhteellisen tuoreesta syntytarinasta 😉
Son of a Preacherman (Taidetehtaan Soivatalo)
In the Dawn of the Past -keikoista ensimmäinen pumpattiin Brankkiksella
Keikka oli Porvoon Rock & Blues yhdistyksen järjestämä – jo perinteeksi muodostunut tapahtuma, jossa pääsisimme lämppäämään kokeneita konkareita. Brankkis on vanha palokunnantalo, legendaarinen keikkapaikka vanhassa kaupungissa.
Loppumetreillä harjoittelemamme setti alkoi istahtaa paikoilleen, soittaminen yhdessä oli kivaa, hauskaa ja erittäin antoisaa. Bändikin alkoi selkeästi viimeisissä treeneissä jopa nauttia kokonaisuudesta. Jokainen meistä bändiläisistä ja kööriläisistä teki ison työn nopealla aikataululla. Ja onneksi, tehdyn työn palkinnoksi keikkoja alkoi tupsahdella muutama lisää.
Mutta esiintymisharjoitteluahan tämä oli meille – ja erityisen hyvää sellaista. Saatiin kokeilla bändinä erilaisissa paikoissa, erilaisille yleisöille ja kohdata niitä ”show businekseen” -kuuluvia kämmejä… ja miten niistä sitten yli.. kun tilanne on live, uusintaotosta vain ei oo eikä tuu!
Soitimme keikat huhti-toukokuussa muun muassa Taidetehtaan soivassa talossa, Vanha 123:ssa ja Krapin Pajalla. Matkalla sattui monenmoista, seuraavassa kappaleessa kerron reilun tusinan verran vinkkejä pilke silmäkulmassa koontina omista toilailuistani samalla – ehkä – oppien matkalla kohti seuraavia haasteita! 😁
California Dreaming (Krapin Paja)
”Tyrmäys ensimmäisessä erässä” – vinkit kehään astelevalle laulajalle:
Kuten sanotaan, kenraaliharjoituksessa kaikki menee täysin pieleen, ja niinhän se meni nytkin, kun tuli niin sanotusti ”turpaan”, josta ei sitten hevillä noustukaan… Eikä niitä kömmähdyksiä voi välttää muillakaan keikoilla, se tuli koettua tässä kevään suhteellisen tiiviin keikkaputken aikana.
- Opettele bändin jäsenten nimet niin, että muistat ne unissasikin ulkoa tai kirjoita luntti, sillä joskus bändin esittelyspiikkauksen joutuu vetämään spontaanisti. Tyhjä katse bändin suuntaan, yleisön odottaessa jotain tapahtuvaksi on kiusallista kaikille: puhujalle, bändille sekä yleisölle.
- Testaa mikki ennen ensimmäisen biisin alkua jollain spontaanilla spiikkauksella tai vaikka huhuilulla, sillä puoli biisiä ilman laulajaa lipuu ohi yllättävän nopeasti.
- Opettele, kuinka vinkata tyylikkäästi äänimiehelle äänen säätöjä ylös tai alaspäin. Keikalla joku kamera saattaa kuvata tapahtumaa, ja ikuistaa pahat katseet ja huitomiset miksauspöydän taakse.
- Säilytä rooli alusta loppuun, vaikka sen äänimiehen takaisinlyönti mikrofonilla hampaisiin tekniikkaa korjatessa saa epäilemään, onko hampaat tallella, säilytä silti aina iloinen hymy yleisöön päin.
- Älä paljasta virheitäsi, vaikka valospotit heijastaisivat nuotit näkymättömiin. Keikalla vedetään ylväänä loppuun saakka, vaikka et näkisi tai kuulisi mitään. Valtaosalle kuulijoista biisin sanat eivät ole niin ulkomuistissa, että ei haittaa, vaikka vaihtaisit säkeistöjen tai laulujenkin sanoja keskenään. Sokkona ulkomuistista soittaminen on ”ihanan” tyhjentävää. Siinä vallan heittäytyy kontrolloimattomaan tilaan ja viimeistään äänimies hoitaa asian, jos odottamattomat progeilut
jatkuvat liian kauan. Äänimies on siis sun paras kaveri. - Avaa ääni mielellään jo ennen sound checkejä ja tarkasta samalla mahdolliset vaarapaikat. Joskus lava on yllättävän korkealla. Lentoharjoitukset lavan reunalta käsiä heilutellen ja kiekuen eivät toimi
äänenavauksena. - Käy lava kokonaan läpi ja tarkasta muutkin mahdolliset kompastuskohdat, myös piuhoja on lavalla paljon ja korkkareilla sipsutellessa mahdollisuus vaaratilanteisiin on olemassa.
- Kenkien valinnassa em. seikat huomioiden voi miettiä vielä toisen kerran, laittaako oikeasti ne korkkarit, vai korvaatko ne turvallisilla kumisaappailla, jotka myös suojaavat piuhoista saatavilta sähköiskuilta ja jopa mahdollisilta salamaniskuilta.
- Valmistaudu nuottien putoamiseen ja niiden poimimiseen, joskus myös lava on korkea ja yleisö lähellä. Näitä yllättäviä tilanteita varten on hyvä huomioida hameen pituus ja mitä sen alla, sillä tilanteesta selviytyäkseen tulee valita rohkeneeko vilautella yleisölle vai bändille… ”hupsista
vaan”… Joskus sekin voi tietysti olla tarkoituksellinen valinta. - Ne valospotit häikäisevät, eikä yleisöä välttämättä näe, joten sellainen ”tyhjän katseen” peittämiseen coolimpi vaihtoehto olisivat tietysti ne aurinkolasit.
- Tarkasta vakuutuksen voimassaolo ja kaikki mahdolliset suojaimet: em. seikat huomioiden hammassuojat, kyynär- ja polvisuojat, kumisaappaat ja varaudu siihen, kun jännitysmomentti on korkealla, ihan mitä tahansa voi sattua ainakin tämän ”Mrs. Peen” astellessa lavalle.
- Tsekkaa vielä peiliin ennen lavalle menoa: Miltäs näyttää? Vaikka lavalla on jännityksestä ”alaston olo”, jätä jotain kuitenkin päälle. Jännitykseen auttaa ajatus yleisön alastomuudesta, mutta ajatus ei kyllä toimi toisin päin. Tai mistäs minä tiedän… Mutta ehkä ne polvisuojat ja kyynärsuojat voisi
tässä vaiheessa vielä riisua ennen lavalle astumista. Ja ne majavahampaiset hammassuojat myös, ellet kovasti innostu heiluttelemaan mikkiä piuhan päästä pään ympärillä. - Seuraavat vakuutukset on hyvä pitää voimassa koko tapahtuman ajan: ainakin tapaturmavakuutus.. ja hasardivakuutus.. ja kypervakuutus.. ja vuoto-, tulva- ja palovakuutus, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kannattaisi vielä huolehtia ambulanssi oven suuhun tai vähintään ainakin sydämentahdistin
ensiapukaappiin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Meidän eka keikka pidettiin onneksi vanhalla palokunnan talolla, joten paloautot olivat ainakin lähellä. I-han-vaan varmuuden vuoksi. - Ja sitten kun se keikka on ohi, kuuntele ensin taputtaako kukaan, ennen kuin kumartelet lisää! 😁
Kiitos, että luet!
