Lumoavassa tähtipölyssä – Lontoo

Lontoon katukuvaa.

Mikä muu voikaan tuoda yhtä upeasti inspiraatiota ja draivia kevääseen kuin pieni välihyppy Lontoon sykkeeseen. Tervetuloa lumoutumaan Lontoosta blogini kahdeksannessatoista jaksossa! Kiitos kun olet mukana!


Pääsiäisen taikaa

Pääsiäisyö. Täysikuu hohtaa pilvettömällä taivaalla. Tumma silhuetti liitää kuun valokeilan ohitse kohti Helsinki-Vantaata ja laskeutuu. Paluun oli tapahduttava, mutta onneksi lensimme keskiyön valossa vasta suunniteltua myöhemmin. Kuin taikasauvan heilautuksella oli järjestynyt muutama tunti lisää aikaa, ja ammensimme kohteestamme elämyksiä viimeiseen saakka. Tähtipölyä leijaili ympäristössä, vaikka pääsiäisen noidat ja velhot oli jätetty jo taakse. Hippusia taian lumouksesta taisi jäädä väsyneiden matkailijoiden hartioille. Taika tavoitti meidät.

Kaupunki oli Lontoo. Kaupunki täynnä magiaa, josta kertovat myös lukuisat kaupungin teattereissa ja musikaaleissa pyörivät ja kaupungin inspiroimat tarinat: Viistokujan taikasauvaostoskadut ja pöllöt tai ennen kertomattomat ystävyystarinat ihmemaa Ozin noidista.

Lontoo on kulttuurin, teatterien ja musikaalien tyyssija. Kun edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin pienen pienistä roolisuorituksista, niin nyt tarjoutui tilaisuus nähdä oikein sitä huippuluokkaa ja isosti. Huikeita rooleja mahtavissa lavasteissa. Ensin jännittävä teatterinäytelmä ”The Ocean at the End of the Lane” ja seuraavana iltana maaginen musikaali ”Wicked” täynnä mielenkiintoisia teknisiä taikuuksia lavashowssa ja uskomattomia laulusuorituksia.

Lontoon maisemia.
Kun musikaali todella nousee siivilleen

Lumoava tunnelma täytti West Endin Apollo Victoria Theatren 2000-paikkaisen katsomon. Yleisö nautti Wickedin häikäisevästä showsta popcornit ja juomat mukanaan. Musikaali oli alusta alkaen mukaansatempaava, ja yleisö oli näytelmän tunnelmissa mukana, kun Glinda saapui lavalle näyttävästi leijuen saippuakuplassaan. Käsin kosketeltava hiljaisuus levittäytyi valtavaan katsomoon, kun Elphaba istui yksin lavan edustalle ja tulkitsi koskettavan tarinan ”I’m not that girl”.

Sanat vaikertavat repivässä epätoivon tuskassa, jonka sanomaa jäin esityksen jälkeenkin musiikkiteatterista poistuessa kuun hämyssä miettimään. Tuossakin laulussa, tuolla surumielisellä blue moon -kuulla on osuutensa tarinan kerronnasta sekä pakotettu hyväksyminen.

Lontoo teatteri - Wicked
Inspiroivaa, säkenöivää, siveltimen maagisia vetoja

Lontoon viileä yö. Hämyinen, mystinen ja jännittävä. Ilmassa jotain säkenöivän leiskuvaa. Samoilla sanoilla kuvailin saamiani visioita, kun sain omasta biisistäni paluupostissa kuultavakseni uuden sovituksen. Sitä kuunnellessa silmien edessä kelautui filmi jännittävän maagisista ja säkenöivistä revontulista. Ja blue moon kertomassa järkähtämätöntä tarinaansa. Biisin ei alun perin sanoja kirjoittaessa pitänyt olla draaman kaaren viimeisiä kappaleita, mutta matkan varrella siihen on muotoutunut jollain tapaa ratkaisevaa, irti päästävää hyväksyntää.

Pääsiäisen ajan täysikuu seurasi vielä kotimatkalla kentältä poistuvia kulkijoita. Taivas oli pilvetön, ilma viileä. Määränpäässä oli ollut jo täysi kevät (josta kerroin edellisessä kirjoituksessa). Pääsiäisen lumous oli jätetty jo taakse Lontooseen, mutta sen salaperäinen hehku ja mystiikka sai taas kirjoittamaan. Kuun valossa sivellin raapusti sanan, toisenkin ja luonnosteli viivan uuden muistion tyhjälle sivulle. To sheets of empty canvas.

Mitähän tästä alusta syntyy, jää nähtäväksi.

Laita hyvä kiertämään

© Suunnittelupajapikseli.fi 2022