Ikuisuudelta tuntuva biisiprojekti

Tervehdys musiikin ystävä!

Tässä blogini seitsemännessä osassa avaan tuntojani biisin Eternity & Air synnystä, ja siitä, miten ne kehittyivät yhteen ajan kanssa ja saivat myös visuaalisen ilmiasun.

Eternity syntyi ikuisuuden projektina

Eternity-biisin tekeminen muodostui nimensä mukaisesti ikuisuudelta tuntuneeksi projektiksi, joka on alusta asti tuntunut psykedeeliseltä kokonaisuudelta. Olen lähtökohtaisesti ajatellut, ettei kukaan tule tätä biisiä tajuamaan.

Eternity syntyi vahvasti fiiliksestä: se on taiteellinen kokonaisuus lyriikoita ja vaihtuvia pianomodulaatioita. Tässä biisissä ehkä kuuluu jonkin verran klassisen taustani vivahteita.

Alku Eternitylle syntyi vaikealla aikakaudella, elämäntilanteessa, jota raskauttivat valtavan suuret pettymykset. Eräällä hetkellä jokin näkemäni herätti minut sen hetkiseen todellisuuteen. Istuin pianon ääreen, ja soitin tuon surun tunteen melodiaksi.

Eternity oli ihan ensimmäinen oma pianokappaleeni, jonka soitin piano-opettajalleni Eliinalle. Eliina kuunteli ja sanoi: ”tämä kappale janoaa aurinkokohtaa”.

Ja minä lähdin hakemaan synkkyyteen kadotettua aurinkoa tuohon kokonaisuuteen. Kokeilin ainakin seitsemällä erilaisella muunnoksella, mutta en ollut tyytyväinen. Jätin biisin hautumaan, odottamaan aurinkoa.

Air jatkoi raskasta vuotta

Vuoteni 2020 oli täynnä surua, musta aurinko oli vajonnut. Massiiviset painot jaloissa laahauduin ja etenin rämpien yli rämeikköjen, ja sitten seurasi seitsemän viikon vuodatus. Syntyi Air.

Eternityssä alkaneen tuskan perään jatkoin Airin pianotunnelmat samankaltaiseen surumielisyyteen. Heräsi ajatus tuplabiisistä. Alun perin Airista oli tulossa aivan toisenlainen biisi, mutta loppujen lopuksi pieni muutos muutti koko biisin sanoman.

Samalla Eternity ja Air löysivät toisensa: ikuisuuden mysteeri ilman vastakaikua.

Ilman itkujako – Air

Lauluopettajani Pian oppien mukaan biisit on itkettävä pois ennen laulua. Ja näin luulin jo tehneeni tämän kappaleen kanssa.

Tein tuplabiisistä pianonauhoitukset, ja visioin Sakulle tuloillaan olevasta psykedeliasta.

Mielessäni Airin sovitukseen tarvittiin herkkää melankoliaa. Saku vastasi toiveeseeni surullisella kitaraversiolla. Sen kuulemisen oli sen verran suuri kokemus, että otin kappaleen kanssa lisää aikaa ja odotin, kunnes pystyin taas laulamaan.

The End of an Era

Halusin visuaalista näkökulmaa tähän tuplabiisiin kuvaamalla aikakauden päättymisen luonnossa: syksyn vaihtumisen talveen.

Talviset kuvauskelit antoivat odottaa itseään, mutta lopulta onnisti.

Lainasin valokuvaajaystävältäni Tarulta kameran syyslomareissulleni. Ajatuksena oli visualisoida tunnelmaa Eternity & Airiin viikonlopun aikana. Mutta kuten biisin synnyssäkin, myös tästä laina-ajasta muodostui ”ikuisuus”.

Sattui vesisadetta, esteitä, ja kaikkea muuta kuin kuvittelemani syksyn vaihtuminen talveen. Meni viikkoja, mutta tarjolla oli vain sadetta ja plussakelejä. Odotin sopivaa kuvaussäätä, toivoin poskia nipisteleviä pikkupakkasia kuvauksilleni, ja maiseman muuttumista kauniskiteiseksi taideteokseksi. Edes vähän sinne päin olisi riittänyt.

Lopulta sain kuvattua luonnosta viimeset silaukset talviseen visiooni. Viime talven lumettomuus oli vielä tuoreena mielessä, joten edes hetki talvelta näyttävää luontoa kelpasi hyvin.

Hitunen armollisuutta ja lupaus lohdusta

Eternity sai alkunsa tammikuussa 2020. Nyt, vuotta myöhemmin, se on viimein ”paketissa” Airin kanssa. Tämän myötä on aika jättää taakse yksi aikakausi.

Kappale on kulkenut mukanani eri työstövaiheissaan kokonaisen vuoden, ja jos jotain positiivista haluaa löytää, niin ainakin kurjasta vuodesta pulppusi pari omaa biisiä.

Ja vaikka se aurinko ei tähän tietään löytänytkään, niin uskon, että seuraaviin biiseihin haen jostain toivoa ja lohtua.

Ilman ikuisuutta.

Sinun,

Laita hyvä kiertämään

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on email

© Suunnittelupajapikseli.fi 2021