Kun avaa aistinsa kuumalle kesälle, ja antaa ajatuksen virrata, voi motivoitua vaikka pitkään keskeneräisenä olleen biisin hiontaan. Blogini yhdeksännessätoista kirjoituksessa pääset mukaan Crossroads-biisini valmistumisprosessiin.
Aika suurelle mullistukselle
Tuli kesä, syksy ja talven jälkeinen uusi kesäkin alkaa olla jälleen kerran ohitettu. Tekeillä olleista biiseistäni osa on käynyt läpi monenlaisia muotoja ja murroksia. Kuten moni muukin aiemmin työstetyistä biiseistäni, luulin tämän olevan jo valmis. Mutta se oli jäänyt odottamaan jotain valmistuakseen, ja kävi lopulta tänä kesänä läpi täydellisen mullistuksen.
Kesän helteet ja tukahduttava kuumuus saivat vetäytymään järven rannalle viilenemään. Minua hellivät kesäniittyjen ympäröimät pyöräilypolut ja lämpimät tuulen virtaukset kasvoja vasten alamäessä. Eväät pyörän etukorissa, viltti takaritsillä, ja repussa omalla paikallaan, muistikirja ja kynä.
Tekeillä ollut biisi oli kirjoitettu jo pari vuotta sitten, mutta se sai loppusilauksensa näissä maisemissa. Lähdekirkas ja raikas järvivesi, rantahiekka sekä rantaan ja kallioille risteävät metsäpolut nostivat jälleen halun luoda. Inspiroituneena näkemästäni, luonnosta ja sen tarjoamista kokemuksista, muotoilin biisin uusiksi. Lopulta myös biisin nimikin vaihtui viime metreillä.
Tie hioo kulkijaa – säveltäjä hioo biisiä
Biisi oli muotoutunut ja kypsynyt, mutta se ei ollut vielä valmistunut. Siinä oli jotain erilaista, joka otti aikaa selkiytyäkseen. Aivan alun perin tämä biisi erosi muista siinä, etten aluksi kuullut siihen lainkaan pianoa. Minulla oli visio kasarityyppisestä rock biisistä, jossa olisi mukana elektronista pianoa ja rumpubeatia. Olin jopa valmis jättämään peruspianon pois.
Tähän biisiin laulumelodia syntyi ensin. Laulumelodiasta syntyi pikkuhiljaa lyhyitä pätkiä. Usein biisi muotoutuu pikkuhiljaa, ja jossain vaiheessa se alkaa kuulostaa itselleen tutulta, jolloin tietää sen alkavan olla valmis. Vaikka en ajatellut lopulliseen versioon pianoa, lähdin kuitenkin hakemaan melodian ympärille säestystä pianolla. Löytyi yksi kiva tahti, pian toinen. Kuunnellessani uudelleen ja uudelleen noita lennosta soitettuja heittoja, biisi pikkuhiljaa istahti paikoilleen. Tähän istuttamiseen menee erilaisia aikoja, joskus muoto tulee nopeasti, joskus vie pitkään saada yksityiskohdat paikoilleen. Kuten tämän kanssa, muotoutuminen vei pitkään.
Biisin keskelle jäävään C-osioon alkoi muodostua mielessäni kevyttä epäsäännöllistä rytmitaustaa, salaperäistä kerrontaa. Alkuun halusin rytmileikittelyä säkeistöjen taustalle. Rauhallisen alun jälkeen tavoitteena kuulla sanomatta jääneiden sanojen kautta, loppua kohden kappaleessa voimistuva, jopa mahtipontinen irtipäästäminen.
Lopussa ratkaisivat lyriikat
Maisema auttoi minua ja kertoi omaa tarinaansa. Kirjoitin ylös ja tapailin eri vaihtoehtoja ajellessani pienten kivien päällystämillä poluilla, jotka johtivat upealle kalliojyrkänteiden ympäröivälle järvelle. Näissä maisemissa löysin biisiin ratkaisuja, ja sain kokonaiseksi jäljelle jääneet keskeneräisyydet valmiiksi.
Kun lyriikat oli valmistuneet, piano-osuudetkin muotoituivat kuin itsestään, ja pianoahan tässäkin biisissä lopulta tullaan kuulemaan. Tämä biisi oli kokenut monta musiikillista murrosta, mutta valmistuminen odottikin viimeistä silaustaan lyriikoiden kautta. Nyt koin, että biisi oli lopultakin osaltani valmis, sanat saatu sanottua ja sävelet löysivät paikkansa koskettimilta.
Biisi sai nimekseen Crossroads.
I have a tale to tell. Too often hidden well.
All the thoughts, I’ve been carrying with my walks, on these trodden roads
Looking for direction at the crossroads of my path..
