Motown-sovitukset

Sain kunnian päästä mukaan Konserttisali Grandissa järjestettyyn konserttiin, joka pidettiin 7.10. Pyyntö lähtisinkö mukaan taustalaulajaksi tulevaan opettajakonserttiin tuli noin kuukausi ennen konserttia. Otin ilomielin vastaan tilaisuuden päästä mukaan konserttiin. Motown-hittejä 60-luvun tyyliin! Olin aivan innoissani!

Hei hu-huu – kuka pu-huu!?

Solistina keikalla olisi lauluopettajani Pia Lindvall. Pia oli tehnyt ison työn kirjoittaessaan jokaiselle meille omat nuotitukset, ja kööritreenejä alettiin pitää heti Pian mahtavassa opetuksessa. Taustakööriin kuului: minä, Leena Simola ja Titta Suopajärvi.

Hyökkäsimme innokkaasti biisien kimppuun, ja aloimme selvitellä omien melodioiden osuuksia, sovituksia ja rytmejä. Seuraavissa harkoissa tippui aina vain lisää nuotteja ja Jackson 5:n I want you back lisäsi vaikeuskerrointa. Onneksi kaikilla kööriläisillä oli nuotinlukutaito hyppysissä, sillä treenattavaa riitti. Oli vain muutama viikko aikaa harjoitella, aikapaine alkoi tuntua nahoissa.

Yhteishenki syntyi nopeasti tiiviissä harjoitustahdissa ja aikapainetta helpotti hervoton huumori. Heitettiin vitsiä ”lintuemo ja sen tiput” -ajatuksella. Alun epävarma tipujen piipitys vaihtui välillä eri tahtiin huhuilevaksi pöllöparveksi ja toisinaan kaakattavaksi kanalaumaksi. Vaikka epätoivo onnistumisesta välillä meinasikin iskeä, Pia ohjasi ja kannusti meitä maltillisesti eteenpäin.

JÄN – NIT – TÄÄ – KÖ?

Tosi paljon ja koko ajan!

Kun kerroin piano-opettajani Eliinalle tästä jännittämisestä, pidettiinkin sitten pari ikimuistoista pianotuntia soittamatta nuottikaan. Ihana Eliina!! Eliina otti heti jännitykseni todesta, ja otettiin jännityksen lieventämiselle aikaa. Keskityttiin vaan psyykkaamiseen. Omien kokemusten kautta Eliina pystyi hyvin tsemppaamaan. Ja oli helpottavaa kuulla, että muutkin jännittää, myös vuosikymmeniä keikkailleet.

Esiintymisen kokonaisvaltaisuus, musiikissa ja hetkessä eläminen ja tulkitseminen tuo parhaan lopputuloksen. Toisaalta myös itsensä avaaminen tuo jännityksen, koska tietää että niiden tunteiden kanssa pitää pärjätä lavalla.

Tällaisessa pikavalmistellussa keikassa oli vielä uusi bändi ja ennen laulamattomat sovitukset. Ennen varsinaista konserttia päästiin mukaan yksiin koko bändin treeneihin. Siinä vaiheessa biisien harjoittelut olivat vielä aivan kesken, mutta selveni kohdat, joita vielä tulisi harjoitella. Ja meidän amatöörien on vain ”reenattava” 😊 Onneksi köörin kanssa saatiin kuin saatiinkin osuudet kasaan tällä nopealla aikataululla.

Viimeisten treenien jälkeen oli kuitenkin jo hieman luottavaisemmin mielin mahdollisesta onnistumisesta. Olimme kuitenkin tehneet parhaamme. Pia halusi meidät mukaan laulamaan, uskoi meihin ja siihen että meidän äänet sopivat yhteen. Tämä tuntui hienolta, mutta samalla tietysti ihanan haasteelliselta.

Sovituksia ja silkkisukkia

Oltiin siis menossa Konserttisali Grandiin isoon saliin esiintymään. Konserttikappaleisiin sovituksia olivat tehneet Juho Peltoniemi ja Timo (Unski) Salmi. Me hoidimme oman osuutemme konsertin sovituksista, hieman eri merkityksessä kylläkin.

Meille tytöille vaatetus on tietysti puoli keikkaa, vähintään. Lähdettiin tähtäämään juhlavaan 60-lukuiseen yhdenmukaiseen asuun, ja sitä varten perustimme Whatsapp-ryhmän. Rakastan kunnon ideointia, ideoimme porukalla kaikkea alusasuista ja sukkahousun väristä lähtien. Välillä ideat lähtivät ihan kunnon laukalle, mutta lopputuloksena olivat oikein oivalliset asut.

Taustalaulajat odottamassa keikan alkua. Jännittää…

Eräänä päivänä Andiatan toimistolla työpöytäni vierestä ”tanssi ohitseni” rekillinen tuotannosta saapuvia hopean värisiä bling bling tanssimekkoja, ja visio lähti elämään Motown hengessä. Ihanaa tuo kangas!

Konsertin First Lady – Pia – valitsi asukseen juurikin tuon tuotannosta saapuneen Andiatan hopeisen AW20 mekkouutuuden. Tiesin, että kankaista jää aina myös jonkin verran leikkausylijäämää, joita pyysin käyttöömme taustalaulajien asusteisiin.

Toimitusjohtaja innostui tästä sustainability-henkisestä ylijäämäpalojen käytöstä, joten aloimme malliompelija Jelenan kanssa miettiä mitä kaikkea asusteita kankaasta voisikaan valmistaa. Ihan kaikkia ideoita ei toteutettu, mutta itselleni tehtiin musta mekko myös tuotannosta ylijääneistä paloista. Hopeisesta kankaasta tehtiin meille esiintyjille hiuspantoja, huiveja, vyö ja kaulapanta, jotka yhdistyivät kivasti muuten mustaan mekkoon sekä solistin asuun.

Meille tytöille vaatetus on tietysti puoli keikkaa, vähintään.

Ihana oli yhdessä luoda tulkintaa maailmantähtien hiteistä!

Keikalla keinahdellen

Konserttipäivänä Soundcheckiä aloittelimme jo kolmelta. Päällimmäisenä ajatus: ”älä mokaa, älä vaan nyt mokaa… ” Ja kun vähiten haluaa mokata, niin pitäähän ne nuotit levitellä pitkin lavaa heti kättelyssä, kun nuottitelineen taso jää säätäessä käteen. Ja se mikin testaus on päivän eka ääni näyte. Jännittämisen kuulee äänessä ja todistettavasti tuossa hetkessä saa aikaan ääniä, joita ei ole ikinä aiemmin muodostanut. Jotain uutta ääninäytettä tosiaan, voi plaah. Tästä hetkestä ei ollut kuin suunta kuin ylöspäin. Sain paperit ja itsenikin kasaan kohtuullisesti ja tyttöjen pukkarissa laitettiin viimeiset silaukset meikkiin ja hiuksiin ennen lavalle nousua.

Keikka meni hyvin. Salissa oli Koronasta huolimatta hyvin yleisöä kasvomaskit päällä. Yleisö oli hyvin mukana ja bändin meininki kohdallaan. Ylväs ja iloinen taustakööri antoi parastaan, kuten bändikin. Itsellä oli kova keskittyminen kappaleisiin ja esiintymiseen, jännitys tuntui kropassa.

Kuvaus: Antti Suopajärvi

Pia oli upea! Oikea esiintymisen taituri. Pia välispiikkasi Motown -hittikoneen historiasta mahtavasti. Spiikit olivat tosi hyvät ja ne antoivat lisää väriä keikkaan. Kokonaisuudessaan konsertti kesti noin 1,5 tuntia yhteensä 15 kappaletta, joista me tauslaulajat olimme mukana 10 biisin aikana.

Kuvaus: Antti Suopajärvi

Jälkipelit

Keikan jälkeen käytiin lasillisella, mikä oli kiva klousaus keikalle. Pia vaikutti tosi tyytyväiseltä ja onnellisia. Olimme helpottuneita siitä, että saatiin tehtyä kaikki mitä haluttiinkin, vaikka monenlaista kohellustakin olikin matkassa. Rytmit olivat kappaleissa paikoin tosi hankalat, ja ne piti tosi tarkasti omaksua, että pystyi laulamaan. Onneksi oli ammattilaisia takana!

Tähän loppuun iso kiitos Pialle! ❤️ Vaikka keikkaprojekti oli työläs, niin iloa ja naurua ei puuttunut. Taas ollaan yhtä hyvää kokemusta rikkaampia. Oli kunnia olla mukana!

Sinun,

Laita hyvä kiertämään

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on email

© Suunnittelupajapikseli.fi 2021