Jos ajattelit otsikoinnin perusteella löytäväsi täältä jotain kerrontaa tangon askelien harjoituksista tai Seinäjoen tangomarkkinoiden kävijäkatselmusta, niin hutiin meni 😉 Mutta kiva kun luet! Ehkä uppoudut mukaan fiiliksiin, joista saa vahvistusta.. Tässä tarinassa hypätään ajassa vuosi taaksepäin muisteluihin ja treenien aloitukseen.
RASKAAMPAAN SUUNTAAN
Blogikirjoituksissani olen avannut oikeastaan vain yhden keikkani mahtavan bändini kanssa. Useampikin keikka on tehty tutulla neljän soittajan kokoonpanolla. Antti kitarassa, Mikael rummuissa ja Rolle bassossa, ja jokainen keikka on oman tarinansa arvoinen.
Kun aloimme tehdä Sakun kanssa toisen levyni A Bridge Across Time biisejä, visio aavistus esikoislevyä raskaammista biiseistä oli jo muodostunut. SC ja Crossroads keikoilla alkoi istahtaa rokkivedoiksi, ja Bar Loosen keikka vedettiin kokonaan rock-asenteella. Samaan aikaan visioin Sakulle uusien biisien sovitukseen metallisempia vivahteita. Suunta uuden musiikin tekemiseen tulisi olemaan raskaampi. Toki herkkä ja utuinen jousien sävyttämä puoli säilyttäen.
Kun sitten elämääni astellut salitreeneihinkin mukaansa vetävä ”mysteerimies” ja ”personal trainerini”, avasi metallisella kitarasoundillaan varustetun vahvistimensa kumeilla kaiuilla, avasin visioni ääneen: ”tulisikko nää antamaan vahvistusta ?”
Pikkulintujen lauluja tai kun ne kaikkoaa..
Ja niinhän siinä kävi, että treenaushan siitä alkoi. Tavoitteena Kannusali 7.11.2025. Näihin treeneihin farmarifordin takatila oli täyteen lastattu pianon lisäksi vahvistimia, telineitä, ständejä, mikeistä miksereihin. Ja Ford starttasi kohti Keski-Suomea metsän keskelle.
Mummon mökin tupa täyttyi soittokamoista, pitsiliina pöydällä rullautuneena vahvistimista, puulattia johtojen peitossa. Perille päästyä, alkusäätöjen tarkennukset meni lopulta keskiyölle, eikä skittavahvistimesta lähtevää möreää soundiakaan hiljennelty tai tarvinnut välittää naapureista. Meillä oli yleisönä epäsuodullinen yöllinen yleisö, jotka varmasti kaikkosivat lähietäisyydeltä tassut ja kaviot tömisten takaisin koloihinsa.
Haettiin sointuja, säädettiin vireet, ja työnimellä parhaillaan tekeillä oleva ”Karstula”-biisikin taisi siinä saada ensisävelensä. Kokeilevan jamittelun jälkeen, lopulta siirryttiin valmiiseen repertuaariin, ja hetki siinä veivattua, ajatus metallikitaran vahvistavasta otteesta seuraavalle keikalle asettui uomiinsa. Mikolla oli näkemystä uudenlaisesta sovituksesta, ja tämähän sopi oikein hyvin minulle.
Kannusalin konsertin etenemisjärjestys oli utuisesta ja herkästä loppua kohti kohoavaksi. Metallisempaa sovitusta tehtiin biiseihin Tell me, SC, Crossroads, Horizon. Jotka kuultiin Kannusalin konsertin viimeisinä biiseinä.
Winter is end..
Hetki siinä Kannusalin keikan jälkeen oli taukoa kaikessa soittamisessa, kunnes kevään korvalla lumien sulaessa lähdettiin jälleen veivaamaan.. Siinä jamitellessa, meniköhän siinä 15-20 minuuttia kun ekan yhteisen biisin aihio oli valmis. Ja sitten seuraava osa. Biisien synty oli aivan erilainen tapa lähestyä musiikkia kuin aiemmin. Alkoi muotoutua biisit ”Winter is end” ja ”New dawn”.
Mikko teki rumputaustan, soitti basson, muut kitarat, lisäsi efektejä, ja ta-daa! Kokonaisuus alkoi olla valmis. Näin tehdään metallimusiikkia! Taisi siinä kyllä hieman kuvattua suurempi työ olla: genelec vahvistien hankkimisesta lähtien: kuulokuvia, miksausta, miksausta, miksausta, säätöjä ja vääntöjä, kuuntelua ja kaikki uusiksi. Minun osuus näissä biiseissä kuulostaa vaan helpommalta, kun vaan on saanut raidat talteen: ”Ta-daa! Ja näin helposti valmistuu metallimusaa”
Ja sitten olikin vuorossa se mukavin osa: kun nauhoitusten jälkeen alettiin soittamaan. Soitettiin Mikon yläkerrassa kuohuvaa maistellen, ja nämä soittelut vaativat aina uudet mökkiretket Karstulaan. Sen jälkeen kun taustaraidan kanssa vain soitti ja soitti, biisitkin alkoi vain muokkautua pikkuhiljaa valmiimmaksi. Ja montakohan kertaa per biisi soitettiin per ilta…. Hmm… lukematon määrä kun innostuu. 😊
Tangon askelin
Kannusalin konsertissa pääsin talon puolesta valmiiksi asetetun flyygelin ääreen. Vaikka pianon roudaukselta ei tälläkään keikalla välttynyt. Ja sitä vartenhan treenaillaan.
Jos minä vetäisin Mikon mukaani treeneihin, niin Mikko puolestaan vetäisi minut mukaansa vähän toisenlaisiin treeneihin.. jota harjoitellaan tangosta tarttumalla, hikipisaroita valuttamalla, tuskaisilla maastavedoilla, punnerruksilla, hauiskäännöillä ja leuanvedoilla.
Vuosi yhdessä treenattua aikaa, tuloksena uudet biisit: ”Winter is end” , ”New dawn”, aihiot ”Karstula” -biisille, sekä mahtavasti lisäpuhtia siihen pianon roudauksen.. 😀
Ja matka jatkuu tangon kanssa ja ilman.. peltojen keskellä, latojen ohitse ja hiekkateillä..
































